Maaliskuun aurinko on ihan kiva. Keltainen, sälekaihtimien läpi siivilöityvä. Tänään olen sokea sen armottomalle luonteelle ja jaksan uskoa, että kyllä tämä tästä. Elämä. Jotenkin. Niin sillä on tapana?
Kuulas on tämä kirpakka pakkaspäivä, ja niin on fiilikseen sopiva musiikkikin. Suljin kirjoittajaansa odottavat koulutehtävät luurankojen seuraksi kaappiin jonnekin pään perukoille.
Juuri nyt on vain valo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti