016

Minulla on paha aavistus siitä, mihin tämä tie vie. Syksy on kuin hiljainen hetki. Muistoa kunnioittaen. Ihmeitä odotellessa. Vähemmästäkin tässä kyynistyy.

Kävimme Tietomaassa. En muista milloin olemme viimeksi tehneet jotain näiden seinien ulkopuolella ihan vain kahdestaan.

015

Sanat ovat hukassa, samaten hellyys. Ruoka on välillä jäähtynyt, ja pelkään välillä tunteiden kokevan saman kohtalon. Kuluvatko ne näin kokonaan puhki? Muuttavatko asiat kulkuaan, ottavatko ne eri kurssin kuin aikaisemmin? Jos, niin mihin suuntaan? Mitä tapahtuu, kun koittaa se päivä, jolloin löydät sen jota rakastat?

 Entä, jos se en ole minä?

Toisaalta olen sulaa ja pehmeää, kun on vain me kaksi nenäkkäin yövalon kajossa.

Älä lähde. Älä enää.

014

Tahtoisin olla sellainen vahva nainen, joka ei takerru epätoivoiseen rakkauteen, hyväksy kompromisseja, jotka tuntuvat vain osittain oikeilta, anele tietoja ja sorru sovitteleviin viesteihin kesken yksinäisen viikonlopun ja kalsarikännien. Joka toteaa: "Miehistä viis!" ja jatkaa elämäänsä pystypäin. Sen sijaan olen nainen, joka tarttuu puhelimeen, ei pysty elämään ilman rakkauttaan ja hengittää häntä. Sanoo samoin kuin Chisun Tie, Sama nainen (ilman pahoinpitelyä) ja Sabotage.

Kyllä, Qstock oli hyvä.
Kyllä, olen epätoivoinen.

Kyllä, olen hukassa ja janoan häntä.