Sanat ovat hukassa, samaten hellyys. Ruoka on välillä jäähtynyt, ja pelkään välillä tunteiden kokevan saman kohtalon. Kuluvatko ne näin kokonaan puhki? Muuttavatko asiat kulkuaan, ottavatko ne eri kurssin kuin aikaisemmin? Jos, niin mihin suuntaan? Mitä tapahtuu, kun koittaa se päivä, jolloin löydät sen jota rakastat?
Entä, jos se en ole minä?
Toisaalta olen sulaa ja pehmeää, kun on vain me kaksi nenäkkäin yövalon kajossa.
Älä lähde. Älä enää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti