041

Kasvamme rakkauksistamme

pois kuten muustakin

ja inhoin kaappiin kätkemme

kuin taatain lahon frakin.

Emily Dickinson - Golgatan kuningatar. Suom: Merja Virolainen.

040

Onko tyytyväisyys tyytymistä?

039

Maaliskuun aurinko on ihan kiva. Keltainen, sälekaihtimien läpi siivilöityvä. Tänään olen sokea sen armottomalle luonteelle ja jaksan uskoa, että kyllä tämä tästä. Elämä. Jotenkin. Niin sillä on tapana?

Kuulas on tämä kirpakka pakkaspäivä, ja niin on fiilikseen sopiva musiikkikin. Suljin kirjoittajaansa odottavat koulutehtävät luurankojen seuraksi kaappiin jonnekin pään perukoille.

Juuri nyt on vain valo.

038

Koska eilinen ruokaviritelmä oli niin hyvää, ettei siitä ehtinyt edes ottaa kuvaa ennen parempiin suihin katoamista, leikin ruokabloggaajaa ja jaan reseptin.

Pinaattibroileri

250 g tuoretta pinaattia
450 g suikaloitua broileria
1 iso sipuli
150 g ranskankermaa
4 kynttä valkosipulia
1 limetin mehu
50 g kuorittuja maapähkinöitä
60 g vuohenjuustoa
soijakastiketta
mustapippuria
yrttiseosta
oliiviöljyä

Valmistus:

Pistä isoon kattilaan vettä kiehumaan pinaatin ryöppäystä varten. Kun vesi kiehuu, nakkaa pinaatti joukkoon ja keitä muutaman minuutin ajan. Kaada kaikki ryöppäysvesi pois ja huuhtele pinaatit.

Lorauta oliiviöljyä pannulle. Pilko sipuli ja kuullota se, lisää pannulle broilerirukan suikaleet. Kypsennä. Mausta soijakastikkeella, mustapippurilla ja yrttiseoksella. Lisää ryöpätty pinaatti, limetin mehu ja ranskankerma. Sekoita joukkoon murskatut valkosipulin kynnet ja maapähkinät. Anna kiehahtaa ja tarkista maku. Lisää vuohenjuusto. Hauduta jonkin aikaa.

Keitä kaveriksi esimerkiksi pastaa, valinta vapaa. Meillä syötiin riisiä, koska spagettipurkki olikin odotettua tyhjempi.

037

Joskus yllättää itsensä katselemasta verhoja, mattoja, huonekaluja. Niin, ja kaksioita. Miten tässä näin kävi?

036

Jos olen jotain kahdenkymmenen vuoden aikana oppinut, niin sen, että miehen 'rakkaus' on ailahtelevaisempi konsepti kuin naisen mieliala. Koko mies-käsitekin voidaan kyseenalaistaa ikäluokassani. 'Miehen' 'rakkaus' on epävarmuusasteikolla toisella sijalla heti Lähi-Idän poliittisen stabiiliuden jälkeen.

Pitää vaihtaa vanhempiin.

035

Kun on taas muutaman päivän itkenyt toisen perään, vaikka tällä luultavasti on jo toinen, alkaa väistämättä kuvitella olevansa itse niin jalo ihminen, että päästi toisen menemään, koska rakastaa tätä niin paljon. Että minä olen mahtava. Eiku.

Onnea sulle ja sille blondille.

034

Mitä on onni ja mitä on olla onnellinen? Milloin alakulo muuttuu normaaliksi oloksi?

033

Hän on uni. Hän on valve. Hän on häilyvyys niiden välillä. Hän on kangastus ja minä olen kuolleet auringonkukat maljakossa.

032

Koiranunta pari tuntia. Tohtoritäti ei kirjoittanut lisää niitä valkoisia nappeja, joilla nukahdan. Ongelma vaatii hoitoa, hän sanoi, eivät ilmeisesti oireet. Terapiatädin mielestä ongelmana ovat ilmeisesti perhesuhteeni. Niistä hän on halunnut kuulla. Paljon. Vieressäni on joku, vaan ei se, jonka tahtoisin siinä olevan. On rakkauksia ja niin, on miehiä muiden joukossa. Minä olen paha ihminen. Ja hyvin, hyvin väsynyt.

031

"Sydäntä on särkenyt, mutta se ei ole särkynyt."
  - Dollari-Hanna Lars Sundin teoksessa Puodinpitäjän poika

Minun sydämeni ainakin on särkynyt, liimattu kokoon, annettu kuivua ja otettu käyttöön. Sitten se on särkynyt taas. Ja taas. Ellei joku hommaa vahvempaa pikalimaa, miten koskaan uskallan enää sitä käyttää?