022

Päänsärkyyn ei auta kahvi eikä suihku. Viime yönäkään ei nukuttu. Kun sammuttaa näytöt ja valot, tarkistaa herätyksen ja sukeltaa peiton alle, alkaa päässä pyöriä entistä pahemmin kaikki. Kyyneleet kirvelevät ja riski tarttua puhelimeen kasvaa eksponentiaalisesti. En uskalla laittaa nukkumaan ennen kuin on niin väsy, että nukahtaa välittömästi yksinäiseen sänkyyn kaaduttuaan. Luento alkaa kahden tunnin kuluttua, ja olo on kuin lapsena liian monen kierroksen jälkeen karusellissa. Motivaatio lähteä talsimaan pysäkille vaakasuorassa kasvoille iskevän räntäsateen sekaan on mitä korkeimmalla tasolla.

021

Helppoahan se olisi, jos itseinho kohdistuisi ulkoiseen olemukseen. Voisit laihduttaa, lihottaa, peittää viat ja korostaa hyviä puolia. Käydä vaikka plastiikkakirurgilla. Vaan entä, jos peilistä näkyvä on ihan okei, ja se, mitä inhoat ja halveksut on oma luonteesi? Entä, jos et vain kestä itseäsi, minuuttasi, oikeaa sinää?

Ystävää myydään 0,75 l:n pullossa, eikä se kehota sinua menemään hoitoon.

020

Jos puolet sinusta on vielä kuin ennen
sen toisen mukana
on mies jonka tunnen

Stella - Puolet sinusta

En tiedä mikä on vaikeinta. Opetella olemaan yksin, niin yksin vai se, että minä olen niitä naisia, jotka polttavat kynttilää kummastakin päästä yhtä aikaa ja ovat itse vastuussa kaiken tuhoutumisesta.

Lumen heijastama valo helpottaa vähän. Joka vuosi näihin aikoihin sama juttu. Vaikka en olisikaan eronnut ja sydänsuruinen (mikä ilmeisesti tapahtuu joka toinen vuosi), valvon yöt ja nukun päivät. Vuorokausirytmi on kääntynyt päälaelleen ja imen sisääni kaiken tämän pimeyden.

"Ja ei musta tarvi huolehtia, kyllä minä pärjään."

Minä en.

019

Mitä oikein kuvittelet? Voin kerrassaan loistavasti! Vedän unohduskännejä, olen keventynyt viikossa viisi kiloa ja itkukohtaus voi kestää kymmenen tuntia. Paras dieetti ikinä: rikkinäinen minä ja särkynyt sydän.

018

Minä vaadin kunnioitusta ja arvostusta. En aio olla mikään itsestäänselvyys. Olen aineellinen olento, joka hengittää ja ajattelee, tuntee ja kokee. Kenties tein väärän, liian lopullisen ratkaisun, mutta se oli tarpeen. Toisten teiniangstiajat eivät ole vieläkään ohitse, ja pienikin vastoinkäyminen luo valtavan negatiivisuuden noidankehän. Tämän syksyn ensimmäiset opintopisteet napsahtivat tilille, enkä taida sittenkään luovuttaa suomen kielen sivuaineopintojen suhteen. Hyvä on, hän on nyt loukkaantunut ja minulle vihainen. Vaihteeksi näin päin.

Mutta etkö sä kuitenkin antaisi anteeksi ja tulisi takaisin, ja taikoisi taas eläväksi meitä?

017

Nakkasin miehen juuri pihalle, koska en kestä enää tätä tilannetta. Olen kännissä ja tahdon kuolla. Samalla tahdon, olen tahtonut jo monta kuukautta, että hän tulee takaisin ja ymmärtää koko ajan rakastaneensa minua. Nyt voisi vaikka antautua takaraivossa kuiskivalle äänelle ja antaa periksi. Terälle. Laihtumiselle.