018

Minä vaadin kunnioitusta ja arvostusta. En aio olla mikään itsestäänselvyys. Olen aineellinen olento, joka hengittää ja ajattelee, tuntee ja kokee. Kenties tein väärän, liian lopullisen ratkaisun, mutta se oli tarpeen. Toisten teiniangstiajat eivät ole vieläkään ohitse, ja pienikin vastoinkäyminen luo valtavan negatiivisuuden noidankehän. Tämän syksyn ensimmäiset opintopisteet napsahtivat tilille, enkä taida sittenkään luovuttaa suomen kielen sivuaineopintojen suhteen. Hyvä on, hän on nyt loukkaantunut ja minulle vihainen. Vaihteeksi näin päin.

Mutta etkö sä kuitenkin antaisi anteeksi ja tulisi takaisin, ja taikoisi taas eläväksi meitä?