Siivilöityä valoa
sunnuntai 4. marraskuuta 2012
023
Huomenna siitä, kun hän lähti on kaksikymmentäkolme päivää. Odotan koko ajan, milloin ovi napsahtaa ja hän astuu sisään. Vaikka hänellä ei ole enää avainta.
Hengittäminenkin sattuu. Voin melkein koskettaa tyhjyyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Uudempi teksti
Vanhempi viesti
Etusivu
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti