sunnuntai 4. marraskuuta 2012

023

Huomenna siitä, kun hän lähti on kaksikymmentäkolme päivää. Odotan koko ajan, milloin ovi napsahtaa ja hän astuu sisään. Vaikka hänellä ei ole enää avainta.

Hengittäminenkin sattuu. Voin melkein koskettaa tyhjyyttä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti